Heei, mukava nähdä että muutama ihminen oli jopa blogiini eksynyt. :) 

Joo en oo kauheesti nyt kirjotellu ku ollut muka kaikkee muuta vaikkei päivien sisältö kauheesti vaihtele. Taas oli tullut muutamasta työpaikasta perus vastaus etteivät ole valinneet minua haastatteluun. Ei mitenkään yllätä. Tää työttömyys oikeesti turruttaa ja vie voimia. Vaikka monen suusta kuulen että miten voit olla väsynyt kun saat maata kaikki päivät kotona ja nukkua nii paljo ku haluun. Ei se sitä valitettavasti ole. Kokoajan joutuu miettimään että millä eläisi ja maksaisi laskut. Se tieto siitä että sun elämässä ei juurikaan ole sisältöö. Jos mulla ei ois mun koirii nii oisin varmaan jäänyt tänne neljän seinän sisälle jumiin aikaa sitten.

Alkaa jopa tää yksinäisyys verottaan. Moneen viikkoon en oo päässyt käymään kauppaa kummemmassa paikassa kun kaikki on aina jossain. Ei kellään oo koskaan aikaa. Kai tää on sit sitä ns. syrjäytymistä ja putoomista jonnekki kuiluun mistä onki vaikeempi päästä ylös. Eikä mitää jos tää syrjäytyminen ois oma valinta. Mut kun se ei oo. 

Se että makaa kaikki päivät kotona ja miettii kaikkee ei oo pääkopalle hyväksi. Mitkään muut kun ahdistavat asiat ei pyöri päässä. Nytkin oon jo pitkään ahdistellut vanhaa eroo. En oo ilmeisesti vieläkään päässyt yli vaikka annan muuta ymmärtää. En pysty muodostaan mitää ihmissuhteita koska heti alkaa ahdistaan. Eka kertaa koin kaupassakin tietynlaista ahdistusta kauhesta ihmismäärästä. Varsinkin kun kaikki on tuntemattomia. Ainoo millä selvii nykyään kauppareissusista yms. julkisista paikoista on puhuu kokoajan puhelimeen jonkun kans. Joka taas sinällään rassaa koska tiedän kuormittavani kavereitani ja sukulaisiania. Tietenkään en oo ongelmaa myöntänyt kellekkään joka varmasti rassaa ihmisii vielä enemmän ku eivät tiiä pohjimmaista syytä. 

Oon miettinyt hakevani ammattiapua. Ehkä ne osais neuvoo mua oikeeseen suuntaan ennen ku tää tästä kamalasti pahenee...